Synnyin  ja vietin lapsuuteni Heinolassa. Ei-uskovaiset vanhempani kasvattivat minut näkemyksensä mukaan vapaasti ja hyvin materialistisesti ilman hengellisiä arvoja. 80-luvulla koulussa sai jonkinlaisen kristillisen kasvatuksen, ja monia siemeniä kylvettiin sydämeeni tänä aikana. Lapsuudenajan paras ystäväni kuului esikoislestadiolaiseen perheeseen, ja se varjeli minua monesta. Vanhempani tekivät töitä ja varsinkin isäni, joka oli pienyrittäjä, oli kotona vähän. Muistan viettäneeni paljon aikaa yksin ja  8-10-vuotiaana mietin paljon elämän perimmäisiä kysymyksiä. Olen varma, että olisin tullut uskoon, jos joku olisi silloin kertonut minulle kuinka se tapahtuu!

Peruskoulun jälkeen muutin kotoa Savonlinnaan ja aloitin Taidelukion, mikä tuntui mahdollisuudelta johonkin suurempaan tulevaisuuteen. Kotoa muutto 16-vuotiaana vieraaseen kaupunkiin ei ollut kuitenkaan helppo juttu. Pingotin kovasti koulussa ja kaikilla elämän alueilla yrittäen hallita elämääni. Kun kaikki tuttu ja turvallinen oli ympäriltä pois, paljastui elämän tyhjyys, eikä ollut mitään arvopohjaa, jonka päällä seisoa. Savonlinnan taidelukion musiikkipuolella oli monia uskovaisia yli kirkkokuntarajojen, ja heistä löytyi pian parhaat ystäväni. Lukion toisen vuoden keväällä, 17-vuotiaana, uupuneena kaikesta yrittämisestä myönsin vihdoin, etten osannut elää elämääni itse ja luovutin elämäni Jeesukselle. 947021_10153927496474927_6808420518848794070_nSeuraavana päivänä maailma näytti erilaiselta. Tiesin että olin Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen. Kävin kasteella Heinolan Helluntaiseurakunnassa ja aloin käydä Savonlinnan Helluntaiseurakunnan  nuorten illoissa.

Viettäessäni kesää Heinolassa vanhempien luona näin lähikaupan ilmoitustaululta ilmoituksen Pirkko Jalovaaran  ja Seppo Juntusen kokouksesta Maaseurakunnan kirkossa. Hyppäsin bussiin, sillä  janosin Jumalan ilmapiiriin. Kirkosssa meitä pyydettiin valitsemaan yksi rukousaine sille illalle. Mieleeni muistui, kuinka luterilainen  ystäväni johtaessaan minut uskoon oli kertonut, että uskoon tuleminen on järjen päätös, josta ei tulisi olettaa mitään yliluonnolisia fiiliksiä, mutta uskoon tulon jälkeen tulee Pyhän Hengen kaste, joka on yliluonnollinen kokemus. Päätin pyytää Jumalalta tätä Pyhän Hengen kastetta tietämättä mitä odottaa, ja jo ennen kuin olin mennyt rukousjonoon, Jumala täytti minut Pyhällä Hengellä; rupesin puhumaan uusilla kielillä ja päädyin samaan aikaan itkien ja nauraen hoipertelemaan hautasmaalle!

Lukion jälkeen jatkoin musiikkiopintoja Jyväskylän yliopistossa mutta suurimman osan ajasta vietin Jyväskylän Vapaaseurakunnassa vastuullisena nuorena johtajana. Jyväskylän vapaaseurakunta oli vireä opiskelijaseurakunta, jossa tapahtui paljon, ja olen hyvin kiitollinen Jumalalle sekä pastoreille tästä ajasta, jolloin vastuuta annettiin ja kasvettiin yhdessä työtä tehden . Nuorisotyönohjaaja Jose Turusen johdolla järjestimme valtakunnallista Dynamiitti-leiriä, olin mukana aloittamassa Dynamiitti-lehteä ja kesäisin lähetimme nuoria aktiohin Venäjälle, jossa vietin paljon aikaa.

Jyväskylässä solmin myös toisen merkittävän yhteyden elämässäni, kun tapasin Petri Kososen vuonna 1996 hänen ensimäisellä palvelumatkallaan Suomessa. Rupesin laulamaan hänen kanssaan hänen vieraillessa Suomessa siitä lähtien ja seuraavien vuosien aikana sain olla eturintamassa näkemässä herätystä joka puolella Suomea yli kirkkokuntarajojen. Kun ihmiset koko sydämestään käänsivät katseensa Jumalan puoleen ja ylistävät Häntä, Jumalan läsnäolo oli aina paikalla. Kun lähestymme Häntä, Hän lähestyy meitä. Opin paljon Jumalan läsnäolosta ja Pyhässä Hengessä palvelemisesta.

Vuonna 2000 avioidun Tomin kanssa. Tapasimme nuorisotyötiimissä  Jyväskylässä. Jumala avasi meille oven asuinalueellamme ja näimme nuoria tulevan uskoon ja täyttyvän Pyhällä Hengellä. Huomasimme kuitenkin työn suuruuden ja  oman rajallisuutemme, ja tämän janon johtamina  lähdimme vuodeksi raamattukouluun USA:han. Vuosi raamattukoulussa muuttui  kolmeksi, ja  valmistumisemme jälkeen jäimme vielä kuudeksi vuodeksi tekemään töitä seurakunnassa USA:ssa. Tänä aikana meille syntyi Maria (2004) ja Jonathan (2005). Perheemme lujittui  ja juurruimme Floridaan. Näky Suomesta pysyi kuitenkin samana kaikkien näiden vuosien keskellä.

“Näky on määräikaa ja hetkeä varten eikä se petä. ” (Habak 2:3)

Vuonna 2010  koimme Jumalan johtavan meitä seuraavaan vaiheeseen elämässämme ja perustimme oman evankelisen palvelutyön Reach Internationalin ja rekisteröimme Suomessa Reach Finland ry -nimellä.